Viime aikoina päättäjät ovat väläytelleet mahdollisuutta korkeakoulujen pääsykokeiden poistamisesta, tai kansan kohahdettua, vähentämisestä. Ei liene yllättävää, että tällekin yritykselle vauhdittaa ammattiin valmistumista on vastustajansa. Oletettavasti samat punaviherhilkat, jotka valittavat joka paikassa kaiken epäreiluudesta, koska heidän oma arvomaailmansa on niin vääristynyt.
Ensinnäkin pääsykokeista todellakin pitäisi luopua, jotta säästyttäisiin välivuosien aikana kattoon syljeskelevien cityhippien elättämiseltä. Toiseksi ylioppilaskirjoitukset tulisi poistaa, jotta lukio saataisiin nopeammin pakettiin ja valkolakit kouraan.
Mitenkö korkeakouluopiskelijat sitten valittaisiin? Selkeästi järkevin ja taloudellisin vaihtoehto on raha. Nykyisen järjestelmän epäkohta on, että kun osa nuorista”opiskelee” pääsykoekirjojen äärellä, toiset tekevä töitä niska limassa elantonsa eteen. On epäreilua, että tuottavalla työllä ansaittua rahaa ei saa käyttää hyödykseen opiskeluissa. Toinen keino hankkia varmasti lahjakkaita opiskelijoita olisi suoda ehdokkaille mahdollisuus opiskelupaikkaan professorien suosituksilla.
Yllämainittuihin ehdotuksiin tulee tietenkin heti joku valittamaan, että varakkaiden perheiden lapset pääsisivät helpommin opiskelemaan kuin vähävaraisten. Tässä he osuvat naulankantaan, mutta eivät näe metsää puilta. He unohtavat että myös varakkaat vanhemmat ovat tehneet työtä rahojensa eteen ja heillä on oikeus käyttää rahansa myös lapsiinsa.
Yhteiskunnalliselta kantilta on järkevämpää ottaa opiskelemaan henkilöitä, jotka ovat varmasti lahjakkaita. Kuten kaikki tietävät, lahjakkuus ja älykkyys ovat periytyviä ominaisuuksia. Näin ollen on perusteltua väittää että varakkaat ihmiset ovat keskimääräistä lahjakkaampia ja että samat ominaisuudet ovat periytyneet myös heidän lapsilleen.
Tämä ei myöskään sulkisi pois, etteikö muutama ahkera vähävarainenkin voisi päästä opiskelemaan. Yhtä laillahan heilläkin on mahdollisuus työntekoon ja rahan säästämiseen.
Meidän tulee miettiä, kummanlaisten opiskelijoiden koulutuksen me haluamme maksaa: fiksujen vanhempien työtä pelkäämättömien lapsien vai helppoheikkien, jotka hädin tuskin vaivautuvat koepaikalle muiden vaivaksi oksentamaan paperille viimeisenä iltana ahmimansa tiedonjyvät?
Minulle vastaus on selkeä, entä teille?
- Urho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti