Potentiaalinen eriarvoisuus ja kansalaisten turva

Rakkaat lukijat, olen täällä taas – virkeämpänä ja teräväkielisempänä kuin koskaan! Nyt olen empiirisesti kokenut sen, minkä tiesin toki jo aiemminkin: kunnon matka Thaimaan lämpöön eheyttää mieltä ja kehoa paljon enemmän kuin goji-marjat tai mikään muu luontaishölynpöly. Suosittelen kaikille! Verrattain pitkän työ/lomamatkani aikana ehtikin tapahtua yhtä sun toista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Niistä tarinoinnin jätän kuitenkin tuonnemmaksi, koska nyt aion tarttua Urhokkaasti suoraan asiaan. ;)

Aloitettuani tämän blogin, olen saanut lukijoiltani huomattavat määrät yhteydenottoja. Osasin toki odottaa, että kaikki eivät ajatuksiani ymmärrä, siksihän tähän taistoon ryhdyin, mutta silti osa saamastani palautteesta on ollut melko asiatonta kritisointia. On ikävää että ymmärtämättömät tulevat haukkumaan auliisti tarjoilemiani virheettömiä hedelmiä vaikka vika on selvästi heidän omissa makuelimissään. Olen saanut vihaisia soittoja mm. koskien kirjoitustani korkeakoulujen pääsykokeista. Aioin nyt oikoa haukkujien vääriä luuloja, jos mahdollista.

Viettäessäni mukavaa iltaa allasbaarilla, puhelimeeni tuli vihainen soitto Suomesta. Soittaja sanoi, että minun ehdottamani malli korkeakoulujen opiskelijavalintojen yksinkertaistamiseksi toteuttamalla se rahalla, lisäisi vallitsevaa eriarvoisuutta. Kaiken huipuksi tämä epäkohtelias räyhääjä kehtasi väittää, että eriarvoisuuden seurauksena rikollisuus lisääntyisi ja yleinen epäturvallisuus kasvaisi. Olin soittajalle melko loukkaantunut, varsinkaan kun hän ei pystynyt mitenkään osoittamaan perättömiä syytöksiään todeksi. Hän käski minun ajatella esimerkiksi mitä tahansa Afrikan maata.

Minusta Afrikka ei ole reilu vertailukohta puhuttaessa Suomesta! Ensinnäkin Suomessa kaikille ihmisille on turvattu puhtaan ravinnon ja veden saanti, joten vallitsevat erot älykkyydessä eivät voi olla niin suuria kuin Afrikassa, jossa lapset kehittyvät kovin eriarvoisista lähtökohdista. Näin ollen yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuskin kasvaisi. Harvinaisen yksinkertaista – jälleen kerran.

Ja vaikka tämä melko hatara väite osoittautuisikin todeksi niin minun on pakko kysyä, että mitä sitten? Saako reilun ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan esteenä olla se, että köyhempi väestönosa alkaisi muuten rettelöimään? Mielestäni ei todellakaan. Sitä paitsi jos (ja tämä on siis iso jos), tilanne pääsisi riistäytymään edellä kuvatun kaltaiseksi, siihenkin on olemassa ratkaisu, joka tulisi oikeastaan ottaa käyttöön jo nyt.

Vastaus turvallisuusongelmiin on aseet. Aluksi kaavailin mielessäni, että valtio kustantaisi jokaiselle kansalaiselle aseen ja velvoittaisi heidät kantamaan sitä. Huomasin onneksi melko pian hairahdukseni. On hämmentävää miten kunnon ihminenkin voi erehtyä sosialismin tielle jos ei pidä varaansa. Valtion ei ole syytä antaa kansalaisilleen mahdollisia rikoksentekovälineitä. Ilmainen ase ja sen kantovelvollisuus tulisikin rajata vain rikkaammalle väestönosalle, jolla ei ole syytä käyttää asettaan rikoksiin. Jokainen jonka palkkataso ylittäisi mediaanipalkan, saisi siis aseen ja olisi velvoitettu käyttämään sitä itsensä ja kanssakansalaisten turvaksi.

Tämä pieni lisäys aiempaan ideaani lätkäisee monta kärpästä yhdellä iskulla. Näin edessämme avautuisi uusi, reilumpi ja turvallisempi yhteiskunta, joka ei – kaikista tulevista vastaväitteistä huolimatta – syrji ketään. Edes köyhimpiä. Ehdotukseni varjelee köyhempiä ajautumasta rikoksen tielle sen hankaluun takia sekä suojelee myös heitä joutumasta rikoksen kohteeksi.

Urho lomailee!

Olettekin varmaan ennättäneet huomata, että en ole kirjoittanut teille, rakkaat lukijat (statistiikkojeni mukaan teitä piisaa), hyvään aikaan. Tämä johtuu siitä, että sain yllättävän tilaisuuden lähteä Pattayalle firman piikkiin yhdistetylle työ ja lomamatkalle. Näköjään kun on hyvän työntekijän maineessa, tällaistakin tapahtuu!

Palaan kesäkuussa entistä energisempänä. Jos ette malta siihen asti olla kuulematta mielipiteitäni, minut tavoittaa toki puhelimitse ja sähköpostitse vaihtelevalla menestyksellä.

-URHO

Asiaa korkeakoulujen pääsykokeista

Viime aikoina päättäjät ovat väläytelleet mahdollisuutta korkeakoulujen pääsykokeiden poistamisesta, tai kansan kohahdettua, vähentämisestä. Ei liene yllättävää, että tällekin yritykselle vauhdittaa ammattiin valmistumista on vastustajansa. Oletettavasti samat punaviherhilkat, jotka valittavat joka paikassa kaiken epäreiluudesta, koska heidän oma arvomaailmansa on niin vääristynyt.

Ensinnäkin pääsykokeista todellakin pitäisi luopua, jotta säästyttäisiin välivuosien aikana kattoon syljeskelevien cityhippien elättämiseltä. Toiseksi ylioppilaskirjoitukset tulisi poistaa, jotta lukio saataisiin nopeammin pakettiin ja valkolakit kouraan.

Mitenkö korkeakouluopiskelijat sitten valittaisiin? Selkeästi järkevin ja taloudellisin vaihtoehto on raha. Nykyisen järjestelmän epäkohta on, että kun osa nuorista”opiskelee” pääsykoekirjojen äärellä, toiset tekevä töitä niska limassa elantonsa eteen. On epäreilua, että tuottavalla työllä ansaittua rahaa ei saa käyttää hyödykseen opiskeluissa. Toinen keino hankkia varmasti lahjakkaita opiskelijoita olisi suoda ehdokkaille mahdollisuus opiskelupaikkaan professorien suosituksilla.

Yllämainittuihin ehdotuksiin tulee tietenkin heti joku valittamaan, että varakkaiden perheiden lapset pääsisivät helpommin opiskelemaan kuin vähävaraisten. Tässä he osuvat naulankantaan, mutta eivät näe metsää puilta. He unohtavat että myös varakkaat vanhemmat ovat tehneet työtä rahojensa eteen ja heillä on oikeus käyttää rahansa myös lapsiinsa.

Yhteiskunnalliselta kantilta on järkevämpää ottaa opiskelemaan henkilöitä, jotka ovat varmasti lahjakkaita. Kuten kaikki tietävät, lahjakkuus ja älykkyys ovat periytyviä ominaisuuksia. Näin ollen on perusteltua väittää että varakkaat ihmiset ovat keskimääräistä lahjakkaampia ja että samat ominaisuudet ovat periytyneet myös heidän lapsilleen.

Tämä ei myöskään sulkisi pois, etteikö muutama ahkera vähävarainenkin voisi päästä opiskelemaan. Yhtä laillahan heilläkin on mahdollisuus työntekoon ja rahan säästämiseen.

Meidän tulee miettiä, kummanlaisten opiskelijoiden koulutuksen me haluamme maksaa: fiksujen vanhempien työtä pelkäämättömien lapsien vai helppoheikkien, jotka hädin tuskin vaivautuvat koepaikalle muiden vaivaksi oksentamaan paperille viimeisenä iltana ahmimansa tiedonjyvät?

Minulle vastaus on selkeä, entä teille?

- Urho

Ydinasiaa kohmeloisille peipposille

Nyt on niin, että hallitus on myöntänyt kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Suunta on oikea, mutta luvat olisi tullut myöntää kaikille kolmelle ehdokkaalle ja mielellään useammallekin. Nyt toimittiin EU:n kilpailusääntöjen vastaisesti jättämällä yksi hakijoista nuolemaan näppejään ja antamalla viherpeipposille kaipaamansa säälittävä torjuntavoitto. Mutta ehkä tässä on se hyvä puoli, että he ovat nyt jonkin aikaa niin huumassa (kirjaimellisesti, heh heh), ettei heistä tarvitse kuulla vähään aikaan mitään. Sillä aikaa minä valmistan heille eskapismistaan todellisuuteen palauttavan vastalääkkeen.

Vihervouhottajat eivät ymmärrä, että ydinvoima on puhtain ja taloudellisin energiamuoto. Sitä he eivät ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään vaikka sen paukuttaisi kuinka kovaa heidän kalloonsa. Jättäkäämme siis Sisyfoksen työ ja keskittykäämme musertamaan heidän ydinvoimaa koskevat pseudoargumenttinsa.

Kävellessäni kauniina kesäpäivänä Helsingissä Narinkkatorilla, siivottoman näköinen feissari loukkasi yksityisyyttäni ja tuli puhumaan minulle. Hän halusi kertoa minulle ydinvoiman riskeistä. Nauroin ja sanoin, että ei ole mitään riskejä. Vastapuoli ryhtyi loukkaantuneena puolustuskannalle ja kysyi, tiedänkö että ydinvoimaan ja ydinaseisiin liittyy vaarallinen yhteys. Nauroin entistä äänekkäämmin ja sanoin, että niin liittyykin, ja sehän on vain hyvä asia. Vouhottaja ei jäänyt väittelemään kanssani vaan antoi minulle luovutusvoiton.

Ydinvoiman valmistus todellakin liittyy kiinteästi ydinaseisiin. Sotaa vastustajat piipertäjät eivät tietenkään ymmärrä sitäkään että vastustamalla ydinaseita, he toimivat sanomansa vastaisesti. Heidän kannattaisi ehkä ottaa sängynjalan alta - arvatenkin pölyiset - historiankirjansa ja katsoa, mitä tarkoittaa sana ”kauhuntasapaino”.

Kauhuntasapaino tarkoittaa sitä, että ydinasevaltiot eivät uskalla hyökätä toistensa kimppuun koston pelossa. Tästä seuraa luonnollisesti se, että mitä useammalla valtiolla on ydinaseita, sitä rauhallisempi rakas Telluksemme on. Harvinaisen yksinkertaista, eikö? Nykytilanne onkin kestämätön, koska vain harvalla valtiolla on ydinaseita ja nykyisetkin ovat liberaalissa huumassaan vähentämässä omiaan.

Maailmassa jossa jokaisella valtiolla on ydinaseita, ei ole uhkaa valtioiden välisistä konflikteista. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti koske yksityisiä tahoja. Tavalliselle kansalaiselle on muutenkin epäedullista, että väkivaltakoneisto omii itselleen monopolin ydinaseisiin. Onhan tunnettu tosiasia, että kapitalismi luo rauhaa . Näin ollen markkinat tulisi vapauttaa täysin myös ydinaseiden suhteen. Yksityinen ydinpelote on avainsana kansalaisen vapauden ja (omaisuuden)turvan puolustamisessa. Kaikki muut tiet johtavat totalitarismiin.

Koska ydinaseet ovat oletettavasti alkuun kalliita pienen tarjonnan vuoksi, vapauttamisen tulisi toteuttaa porrastetusti. Ensimmäiseksi oikeuden yksityisiin ydinaseisiin saisivat vakuutusyhtiöt, jotka tarjoaisivat ydinpelotepalveluitaan eteenpäin yksityishenkilöille. Ajan kuluessa voidaan siiryä täysin ydinvapaaseen maailmaan. Ei tosin aivan siinä merkityksessä kuin eräät tietämättömät siitä puhuvat.

Kuten näette rakkaat peipposeni, emme riitele tavoitteista vaan toimintatavoista. Toisten menetelmät ovat vain hiukan loogisempia kuin toisten.

-Urho ;)

Eyjafjöllin kraateri ja moraalinen tyhjiö

Päästyäni alkuun, ajattelin perehdyttää teidät ajankohtaiseen murheenkryyniin, Islantiin. Jättäkäämme tulivuorenpurkauksiin liittyvät itsestäänselvyyden geologeille ja muista maassa möyrimisestä kiinnostuneille ja keskittykäämme asian poliittiseen puoleen.

Islanti ei ole oppinut talouskriisistään mitään, vaikka rangaistukseksi heiltä vietiin mahdollisuus yhtiin tärkeimmistä länsimäisen elämän symboleista: hampurilaiseen ja pizzaan. Tällä kertaa islantilaisten leväperäisyys on johtanut koko Euroopan lentoliikenteen sotkeutumiseen! Korvauksiahan tältä konkurssipesäkkeeltä on turha anoa, mutta Islantilaisten koppavuus asiaan on pöyristyttävää. Vai onko kukaan kuullut yhdenkään Islantilaiset pyytävän katastrofia anteeksi?

Yksikään suomettunut poliitikko ei ole älähtänyt ja konsensuksen mukainen media on tyystin vaiennut tästä moraalisesta aspektista.

Asia on sen verran yksinkertainen, että tästä ei liene tarpeellista paasata enempää. Koska kaikki muut vaikenevat, minä Urho Styrman, esitän julkisen pahoittelupyyntöni Islannin kansalle!

Jään odottamaan.

-Urho

Urhokas Urho esittelee itsensä

Näin aluksi ajattelin hiukan kertoa itsestäni, jotta tiedätte kuka olen. Olen Urho Styrman, Pohjois-Espoossa saksanpaimenkoiransa Blondin kanssa asusteleva 56-vuotias herrasmies. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri ja siviilisäädyltäni eronnut, onneksi. Harrastuksiini kuuluvat kirjallisuus, shakki, viski, ja politikointi. Olen ollut myös mukana perustamassa erilaisia yhdistyksiä, jotka olen sitten pienen opastuksen jälkeen jättänyt muiden käsiin.

Suurimmassa osassa harrastuksistani olen itseoppinut ammattilainen. Erityisen ylpeä olenkin saavutuksistani mm. shakissa, jonka peluussa minun oli siirryttävä nettishakkiin entisten pelikavereiden turhauduttua jatkuvaan häviämiseen.

Työelämässä olen viimeiset viisitoista vuotta toiminut erään suurehkon firman palkanlaskijana, titteli jossa luontainen taipumukseni tarkkuuteen on päässyt oikeuksiinsa ja on saanut paljon kiitosta ylemmiltä tahoilta. Sitä ennen olen puuhastellut mm. oman siivousalan yrityksen parissa sekä vahtimestarin toimessa.

Minulla on ollut aina paljon sanottavaa ja kärkeviä mielipiteitä. Tämä blogi olkoonkin porttini suoraan yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Tulen käyttämään tätä erään pitkäaikaisen projektini markkinointivälineenä. Olen valmistellut projektia vuodesta 2007 ja se on loppusilausta vaille valmis. Muutamat tahot joille olen keskeneräistä teostani esitellyt, ovat olleet vilpittömän kiinnostuneita. Kyseessä on yhteiskuntateoria kaavailemastani järjestelmästä, joka yhdistää kapitalismin, kommunismin ja fasismin parhaat puolet yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tuleva tarjontani ei kuitenkaan typisty vain edellä mainittuun vaatimattomaan projektiin, vaan tulen jakamaan mielipiteitäni kaikesta taivaan ja maan välillä!

Tervetuloa mukaan,
Urho :)

Sisältö tulossa ja kova sisältö onkin!

Teidän,
Urho :)