Sivut

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Asiaa korkeakoulujen pääsykokeista

opiskelu

Viime aikoina päättäjät ovat väläytelleet mahdollisuutta korkeakoulujen pääsykokeiden poistamisesta, tai kansan kohahdettua, vähentämisestä. Ei liene yllättävää, että tällekin yritykselle vauhdittaa ammattiin valmistumista on vastustajansa. Oletettavasti samat punaviherhilkat, jotka valittavat joka paikassa kaiken epäreiluudesta, koska heidän oma arvomaailmansa on niin vääristynyt.

Ensinnäkin pääsykokeista todellakin pitäisi luopua, jotta säästyttäisiin välivuosien aikana kattoon syljeskelevien cityhippien elättämiseltä. Toiseksi ylioppilaskirjoitukset tulisi poistaa, jotta lukio saataisiin nopeammin pakettiin ja valkolakit kouraan.

Mitenkö korkeakouluopiskelijat sitten valittaisiin? Selkeästi järkevin ja taloudellisin vaihtoehto on raha. Nykyisen järjestelmän epäkohta on, että kun osa nuorista”opiskelee” pääsykoekirjojen äärellä, toiset tekevä töitä niska limassa elantonsa eteen. On epäreilua, että tuottavalla työllä ansaittua rahaa ei saa käyttää hyödykseen opiskeluissa. Toinen keino hankkia varmasti lahjakkaita opiskelijoita olisi suoda ehdokkaille mahdollisuus opiskelupaikkaan professorien suosituksilla.

Yllämainittuihin ehdotuksiin tulee tietenkin heti joku valittamaan, että varakkaiden perheiden lapset pääsisivät helpommin opiskelemaan kuin vähävaraisten. Tässä he osuvat naulankantaan, mutta eivät näe metsää puilta. He unohtavat että myös varakkaat vanhemmat ovat tehneet työtä rahojensa eteen ja heillä on oikeus käyttää rahansa myös lapsiinsa.

Yhteiskunnalliselta kantilta on järkevämpää ottaa opiskelemaan henkilöitä, jotka ovat varmasti lahjakkaita. Kuten kaikki tietävät, lahjakkuus ja älykkyys ovat periytyviä ominaisuuksia. Näin ollen on perusteltua väittää että varakkaat ihmiset ovat keskimääräistä lahjakkaampia ja että samat ominaisuudet ovat periytyneet myös heidän lapsilleen.

Tämä ei myöskään sulkisi pois, etteikö muutama ahkera vähävarainenkin voisi päästä opiskelemaan. Yhtä laillahan heilläkin on mahdollisuus työntekoon ja rahan säästämiseen.

Meidän tulee miettiä, kummanlaisten opiskelijoiden koulutuksen me haluamme maksaa: fiksujen vanhempien työtä pelkäämättömien lapsien vai helppoheikkien, jotka hädin tuskin vaivautuvat koepaikalle muiden vaivaksi oksentamaan paperille viimeisenä iltana ahmimansa tiedonjyvät?

Minulle vastaus on selkeä, entä teille?

- Urho

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ydinasiaa kohmeloisille peipposille

Peace

Nyt on niin, että hallitus on myöntänyt kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Suunta on oikea, mutta luvat olisi tullut myöntää kaikille kolmelle ehdokkaalle ja mielellään useammallekin. Nyt toimittiin EU:n kilpailusääntöjen vastaisesti jättämällä yksi hakijoista nuolemaan näppejään ja antamalla viherpeipposille kaipaamansa säälittävä torjuntavoitto. Mutta ehkä tässä on se hyvä puoli, että he ovat nyt jonkin aikaa niin huumassa (kirjaimellisesti, heh heh), ettei heistä tarvitse kuulla vähään aikaan mitään. Sillä aikaa minä valmistan heille eskapismistaan todellisuuteen palauttavan vastalääkkeen.

Vihervouhottajat eivät ymmärrä, että ydinvoima on puhtain ja taloudellisin energiamuoto. Sitä he eivät ymmärrä, eivätkä tule ymmärtämään vaikka sen paukuttaisi kuinka kovaa heidän kalloonsa. Jättäkäämme siis Sisyfoksen työ ja keskittykäämme musertamaan heidän ydinvoimaa koskevat pseudoargumenttinsa.

Kävellessäni kauniina kesäpäivänä Helsingissä Narinkkatorilla, siivottoman näköinen feissari loukkasi yksityisyyttäni ja tuli puhumaan minulle. Hän halusi kertoa minulle ydinvoiman riskeistä. Nauroin ja sanoin, että ei ole mitään riskejä. Vastapuoli ryhtyi loukkaantuneena puolustuskannalle ja kysyi, tiedänkö että ydinvoimaan ja ydinaseisiin liittyy vaarallinen yhteys. Nauroin entistä äänekkäämmin ja sanoin, että niin liittyykin, ja sehän on vain hyvä asia. Vouhottaja ei jäänyt väittelemään kanssani vaan antoi minulle luovutusvoiton.

Ydinvoiman valmistus todellakin liittyy kiinteästi ydinaseisiin. Sotaa vastustajat piipertäjät eivät tietenkään ymmärrä sitäkään että vastustamalla ydinaseita, he toimivat sanomansa vastaisesti. Heidän kannattaisi ehkä ottaa sängynjalan alta - arvatenkin pölyiset - historiankirjansa ja katsoa, mitä tarkoittaa sana ”kauhuntasapaino”.

Kauhuntasapaino tarkoittaa sitä, että ydinasevaltiot eivät uskalla hyökätä toistensa kimppuun koston pelossa. Tästä seuraa luonnollisesti se, että mitä useammalla valtiolla on ydinaseita, sitä rauhallisempi rakas Telluksemme on. Harvinaisen yksinkertaista, eikö? Nykytilanne onkin kestämätön, koska vain harvalla valtiolla on ydinaseita ja nykyisetkin ovat liberaalissa huumassaan vähentämässä omiaan.

Maailmassa jossa jokaisella valtiolla on ydinaseita, ei ole uhkaa valtioiden välisistä konflikteista. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti koske yksityisiä tahoja. Tavalliselle kansalaiselle on muutenkin epäedullista, että väkivaltakoneisto omii itselleen monopolin ydinaseisiin. Onhan tunnettu tosiasia, että kapitalismi luo rauhaa . Näin ollen markkinat tulisi vapauttaa täysin myös ydinaseiden suhteen. Yksityinen ydinpelote on avainsana kansalaisen vapauden ja (omaisuuden)turvan puolustamisessa. Kaikki muut tiet johtavat totalitarismiin.

Koska ydinaseet ovat oletettavasti alkuun kalliita pienen tarjonnan vuoksi, vapauttamisen tulisi toteuttaa porrastetusti. Ensimmäiseksi oikeuden yksityisiin ydinaseisiin saisivat vakuutusyhtiöt, jotka tarjoaisivat ydinpelotepalveluitaan eteenpäin yksityishenkilöille. Ajan kuluessa voidaan siiryä täysin ydinvapaaseen maailmaan. Ei tosin aivan siinä merkityksessä kuin eräät tietämättömät siitä puhuvat.

Kuten näette rakkaat peipposeni, emme riitele tavoitteista vaan toimintatavoista. Toisten menetelmät ovat vain hiukan loogisempia kuin toisten.

-Urho ;)

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Eyjafjöllin kraateri ja moraalinen tyhjiö

Päästyäni alkuun, ajattelin perehdyttää teidät ajankohtaiseen murheenkryyniin, Islantiin. Jättäkäämme tulivuorenpurkauksiin liittyvät itsestäänselvyyden geologeille ja muista maassa möyrimisestä kiinnostuneille ja keskittykäämme asian poliittiseen puoleen.

Islanti ei ole oppinut talouskriisistään mitään, vaikka rangaistukseksi heiltä vietiin mahdollisuus yhtiin tärkeimmistä länsimäisen elämän symboleista: hampurilaiseen ja pizzaan. Tällä kertaa islantilaisten leväperäisyys on johtanut koko Euroopan lentoliikenteen sotkeutumiseen! Korvauksiahan tältä konkurssipesäkkeeltä on turha anoa, mutta Islantilaisten koppavuus asiaan on pöyristyttävää. Vai onko kukaan kuullut yhdenkään Islantilaiset pyytävän katastrofia anteeksi?

Yksikään suomettunut poliitikko ei ole älähtänyt ja konsensuksen mukainen media on tyystin vaiennut tästä moraalisesta aspektista.

Asia on sen verran yksinkertainen, että tästä ei liene tarpeellista paasata enempää. Koska kaikki muut vaikenevat, minä Urho Styrman, esitän julkisen pahoittelupyyntöni Islannin kansalle!

Jään odottamaan.

-Urho

Urhokas Urho esittelee itsensä

Näin aluksi ajattelin hiukan kertoa itsestäni, jotta tiedätte kuka olen. Olen Urho Styrman, Pohjois-Espoossa saksanpaimenkoiransa Blondin kanssa asusteleva 56-vuotias herrasmies. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri ja siviilisäädyltäni eronnut, onneksi. Harrastuksiini kuuluvat kirjallisuus, shakki, viski, ja politikointi. Olen ollut myös mukana perustamassa erilaisia yhdistyksiä, jotka olen sitten pienen opastuksen jälkeen jättänyt muiden käsiin.

Suurimmassa osassa harrastuksistani olen itseoppinut ammattilainen. Erityisen ylpeä olenkin saavutuksistani mm. shakissa, jonka peluussa minun oli siirryttävä nettishakkiin entisten pelikavereiden turhauduttua jatkuvaan häviämiseen.

Työelämässä olen viimeiset viisitoista vuotta toiminut erään suurehkon firman palkanlaskijana, titteli jossa luontainen taipumukseni tarkkuuteen on päässyt oikeuksiinsa ja on saanut paljon kiitosta ylemmiltä tahoilta. Sitä ennen olen puuhastellut mm. oman siivousalan yrityksen parissa sekä vahtimestarin toimessa.

Minulla on ollut aina paljon sanottavaa ja kärkeviä mielipiteitä. Tämä blogi olkoonkin porttini suoraan yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Tulen käyttämään tätä erään pitkäaikaisen projektini markkinointivälineenä. Olen valmistellut projektia vuodesta 2007 ja se on loppusilausta vaille valmis. Muutamat tahot joille olen keskeneräistä teostani esitellyt, ovat olleet vilpittömän kiinnostuneita. Kyseessä on yhteiskuntateoria kaavailemastani järjestelmästä, joka yhdistää kapitalismin, kommunismin ja fasismin parhaat puolet yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tuleva tarjontani ei kuitenkaan typisty vain edellä mainittuun vaatimattomaan projektiin, vaan tulen jakamaan mielipiteitäni kaikesta taivaan ja maan välillä!

Tervetuloa mukaan,
Urho :)

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Sisältö tulossa ja kova sisältö onkin!

Teidän,
Urho :)